Translation of "Sourire" in Finnish

Elle était tout sourire.

Hän oli pelkkää hymyä.

J'ai envie de sourire.

- Minua hymyilyttää.
- Minun tekee mieli hymyillä.

Tu as un beau sourire.

- Sinulla on kiva hymy.
- Sinulla on nätti hymy.

Tom eut un sourire forcé.

- Tom pakotti itsensä hymyilemään.
- Tom hymyili väkinäisesti.

J'aime ta façon de sourire.

Pidän siitä miten hymyilet.

Le sourire du monstre était cruel.

Hirviön hymy oli julma.

Elle m'a accueilli avec un sourire.

Hän tervehti minua hymyillen.

- Son sourire la rendait encore plus belle.
- Son sourire la fit paraître encore plus belle.

Hänen hymynsä sai hänet näyttämään vieläkin kauniimmalta.

Je n'ai pas le cœur à sourire.

- Minua ei huvita hymyillä.
- Minua ei hymyilytä yhtään.
- Minua ei hymyilytä.

Je traverserais l'océan uniquement pour revoir ton sourire.

Uisin yli valtameren vain nähdäkseni sinun hymyilevän uudestaan.

- Souriez !
- Souris.
- Souris pour la caméra.
- Souriez !
- Sourire.

- Sanokaa ”muikku”!
- Hymyile.
- Hymyä!
- Hymyilkää!

J'aime toujours la manière que tu as de me sourire.

Rakastan yhäkin tapaa, jolla hymyilet minulle.

Il aime ses cheveux, son sourire, ses yeux ? Waouh, il est vachement fort pour dire des mensonges !

Hänkö rakastaa hänen hiuksiaan, hymyään, silmiään? Vau, hän on helvetin hyvä valehtelemaan!

- Souris, s'il te plaît !
- Souris, je te prie !
- Souriez, s'il vous plaît !
- Souriez, je vous prie !
- Veuillez sourire !

- Hymyä.
- Hymyilethän.
- Hymyilettehän.
- Voisitiko hymyillä?
- Voisitteko te hymyillä?
- Voisitteko hymyillä?
- Voisitko sinä hymyillä?

« Ça faisait longtemps que je t’avais pas vu sourire. T’avais toujours l’air renfrogné, ces derniers temps, ça m’inquiétait. » « Ah bon ? Désolé de te causer du souci. »

”Näin sinun hymyilevän pitkästä aikaa, Tom. Sinä olet ollut viime aikoina koko ajan surkeana, joten aloin huolestua.” ”Niinkö? Anteeksi, että aiheutin sinulle huolta.”

Le repas copieux pris et son cartable fin prêt, Link chercha in extremis du réconfort auprès de ses amis. "Zelda, j'ai besoin de conseils." "Tu n'as quand même pas déjà peur", dit Zelda, renfrognée. "Non. Je veux juste l'avis de quelqu'un qui a déjà été au lycée et tu es la personne la plus intelligente que je connaisse !" Link sourit. Zelda laissa échapper un léger rire. "Merci. Toi alors..." "Les profs sont d'une sévérité à couper le souffle !" interrompit le roi d'un sourire malicieux. "Hein ?!" "Père !" s'exclama la princesse d'un ton réprobateur. "Désolé, poursuis." "Donc, Link-" Cette fois, un bruit de klaxon lui coupa la parole. "Ça doit être mon bus qui arrive," dit Link prestement, "Au revoir, tout le monde !" "Gare au hachis surprise !" Gwonam sembla jaillir de nulle part. "Hé, évite d'être touché !" ajouta le Roi et les deux ricanèrent. Link, pris de court, sembla brièvement vexé, mais Zelda lui témoigna son soutien : "Ne t'occupe pas d'eux, Link. Ça ira. J'en suis sûr..." "Ne t'inquiète pas, Zelda. Tout ira bien." Link redevint aussitôt radieux. "Bien. Embrasse-moi avant de partir." Mais Link fit volte-face et rétorqua sournoisement et avec une cruauté d'ado, "Dans tes rêves, princesse ! Voilà longtemps que je n'ai plus d'illusions avec toi. Mais je t'aime toujours," ajouta-t-il après coup avant de quitter le château. "Je ne vois pas ce qui la préoccupe. Tout ira bien" se dit-il en montant dans le bus, confiant.

Syötyään tukevan aterian ja pakattuaan koululaukkunsa Link halusi viime hetken rohkaisua ystäviltään. »Hei, Zelda, kaipaan neuvoja.» »Eihän sinua vielä pelota?» sanoi Zelda kurtistaen kulmiaan. »Ei. Haluan vain neuvoja joltakulta lukion käyneeltä, ja sinä olet fiksuin, jonka tunnen!» sanoi Link hymyillen. Zelda naurahti. »Kiitos. No, sinä…» »Opettajat ovat niin tiukkoja, ettei edes hengittää saa!» keskeytti kuningas ilkikurisesti hymyillen. »Häh?!» »Isä!» moitti prinsessa. »Anteeksi, jatka vain.» »No niin, Link…» ja sitten bussin torvi keskeytti hänet. »Jaahas, bussi tulikin jo,…» sanoi Link nopeasti, »…moikka!» »Varo pyttipannuyllätysä!» huusi Gwonam, joka ilmestyi kuin tyhjästä. »Äläkä tule ammutuksi!» lisäsi kuningas ja molemmat tirskuivat. Link näytti myrtyneeltä, mutta Zelda tuli apuun: »Älä välitä heistä, Link. Asiat hoituvat kyllä. Olen varma…» »Zelda, älä huoli. Pärjään kyllä.» Link oli hetkessä oma iloinen itsensä. »Selvä. Anna pusu.» Link oli tästä kuitenkin toista mieltä ja vastasi teineille tyypisellä julmuudella: »En helvetissä! Jätin sinut jo vuosia sitten. Rakastan kyllä sinua edelleen.» lisäsi hän vielä lopuksi, ennen kuin lähti linnasta. »En todellakaan tiedä mikä häntä huolestuttaa. Kyllä minä pärjään!» hän mietti astuessaan itsevarmana linja-autoon.