Examples of using "Upon" in a sentence and their finnish translations:
Keskustelu perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen.
Hän sai hyvän idean.
Aalto aallon perään vyöryi rannalle.
Tästä ongelmasta on usein huomautettu.
Olipa kerran kaunis prinsessa.
Tapasin eilen Bernadin yllättäen eräässä ravintolassa.
- Hanke aiheutti suuria kustannuksia valtiolle.
- Hanke aiheutti valtiolle suuria kustannuksia.
- Se hanke aiheutti suuria kustannuksia valtiolle.
- Se hanke aiheutti valtiolle suuria kustannuksia.
- Sinun ei pitäisi halveksia köyhiä.
- Sinun ei pitäisi ylenkatsoa köyhiä.
Useat huolet vaanivat hänen mielessään.
Täydellisyyden yli parantuminen ei ole helppo työ.
Hänen oli pakko luottaa sisäiseen voimaansa.
- Kauan kauan sitten mustekalat vaelsivat maan päällä.
- Kauan, kauan sitten mustekalat vaelsivat maan päällä.
- Pääministeri keskittyi talouskriisiin.
- Pääministeri puhui pitkään talouskriisistä.
- Pääministeri puhui pitkään ja hartaasti talouskriisistä.
Se oli kotoisa, hyvin kalustettu asunto, jossa paloi kaksi kynttilää pöydällä ja kaksi takanreunuksella.
Tavatessamme tänään hän kysyi vaimoni vointia.
Olipa kerran sievä tyttönen.
- Olipa kerran vanha mies.
- Olipa kerran, kauan aikaa sitten vanha mies.
- Olipa kerran, kauan, kauan sitten vanha mies.
Olipa kerran kaunis prinsessa.
Uuteen puheenjohtajaan voi luottaa, eikö vain?
Sain käsiini harvinaisen postimerkin tuosta kaupasta.
Olipa kerran kaunis prinsessa.
Etsivä saapui rikospaikalle.
Olipa kerran julma kuningas.
Rikkaat mielellään katsovat köyhiä nenänvartta pitkin.
Sadut alkavat aina samalla tavalla: ”olipa kerran”.
Olipa kerran puunpala.
Olipa kerran kana, jolla oli näkkileipä.
Olipa kerran mahtava kuningas, joka asui Kreikassa.
Olipa kerran ilkeä kuningas Englannissa.
Aikoinaan ihmiset matkustivat postivaunuilla.
Olipa kerran kuningas, jolla oli kolme tytärtä.
Olipa kerran kana, jolla oli näkkileipä.
Olipa kerran kääpiö, joka asui metsässä.
Olipa kerran köyhä mies ja rikas nainen.
Olipa kerran vanha mies kylässään.
Olipa kerran kana, jolla oli näkkileipä.
Nähdessään miten naurettavalta hän näytti, kukaan ei voinut olla nauramatta.
Olipa kerran kissa nimeltä Tango.
Olipa kerran köyhä mies ja rikas nainen.
Asuipa kerran kauan, kauan sitten kylässä pihi vanhus.
He kutsuivat Jumalan vihan vihollistensa ylle.
Olipa kerran köyhä mies ja rikas nainen.
Olipa kerran kuningas, jolla oli kaunis tytär.
Olipa kerran kuningas, jolla oli kolme kaunista tytärtä.
Hän ojensi oikean kätensä, mutta asetti sen Efraimin pään päälle, vaikka tämä oli nuorempi, ja vasemman kätensä hän pani Manassen päälle; hän asetti siis kätensä ristikkäin. Mutta Manasse oli esikoinen.
Olipa kerran pieni sievä talo kaukana maaseudulla.
Olipa kerran kylä, jossa asui pieni tyttö nimeltä Viherhilkka.
Seuralaiseni istui hetken hiljaa leuka käteensä nojaten, ajatuksiinsa upoutuneena.
Tapahtuipa kerran, ajoituksella ei niin väliä, vankassa Englannissa, paikalla ei niin väliä, tuima taistelu. Taisto käytiin suven pitkänä päivänä, jolloin huijuva ruoho oli vehreää.
Olipa kerran, kauan, kauan sitten eräässä paikassa vanha mies ja vaimo.
Olipa kerran köyhä mylläri, jolla oli kaunis tytär.
Hän katsoo pyrkimyksekseen ponnistella oman maansa ihmisten hyvinvoinnin eteen.
- Sadut alkavat yleensä ”olipa kerran kauan kauan sitten...” ja loppuvat ”...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”.
- Sadut alkavat yleensä ”olipa kerran...” ja loppuvat ”...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”.
Hänen periaattensa sydän ja salaisuus oli tarkastella maailmaa jättimäisenä käytännön pilana.
Monituista yksinäistä kuuta loisti taistelutantereelle, monituista tähteä tarkkaili haikeasti, monituista puhuria Maan joka kolkasta tuuli sen yli, ennen kuin kamppailun jäljet olivat hävinneet.
Maan arat oliot, mutkattomat puskain ja puutarhain kukat, kasvoivat ynnä kuihtuivat ajallaan: yltympäriinsä tuimalla ja hurmeisella tantereella, jolla tuhatmäärin ihmisiä oli kaatunut suuressa taistelussa.
Sadut alkavat yleensä ”olipa kerran...” ja loppuvat ”...ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka”.
Olipa kerran kuningas, jolla oli kolme tytärtä.
Olipa kerran äärimmäisen turhamainen keisari, joka välitti vaatteistaan, mutta ei kansastaan.
Käännä katseesi nykyisiin siunaksiisiisi — joita jokaisella on useita — älä menneisyyden erheisiisi, joita jokaisella on joitakin.
Olipa kerran keisari, suuri valloittaja, joka hallitsi useampia maita, kuin kukaan muu.
Scrooge hiipi vavisten lähemmäksi sitä. Sormen päässä oli hylätty hautakivi, jota koristi hänen nimensä, Ebenezer Scrooge.
Olipa kerran mies ja hänen vaimonsa. Heillä ei ollut kotia ja he asuivat pelloilla ja nukkuivat puiden juurella.
Henkiä löytyy kaikkialta maailmasta. Tämä koulu rakennettiin pyhäkön paikalle ja siksi ne erikoisesti kerääntyvät sinne.
Olipa kerran pieni tyttö, sievä ja siro. Mutta kesäisin hänen täytyi kulkea avojaloin, sillä hän oli köyhä, ja talvisin hänen täytyi käyttää suuria puukenkiä.
Älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.
Pitkään kohtaamisen jälkeenkin taístelutantereella oli kärsineitä puita, kuolettavien kamppailujen jäljiltä murretujen aitain sekä muurein palasia ynnä tallattua maata, josta eivät terälehdet kasvaneet.
Elämä on pelkkä häilyvä varjo, kehno näyttelijä, joka käyskentelee ja tuskailee hetkensä lavalla; lopulta vaikenee. Elämä on ääliön kertoma taru, täynnä melua ja tappuraa, vaan merkitystä vailla.
Aamun sarastaessa siinä makasi pieni parka, kalpeine poskineen ja hymyilevine suineen, seinään nojaten. Hän oli jäätynyt kuoliaaksi vuoden viimeisenä iltana ja uudenvuodenaurinko nousi ja loi loistettaan pienen ruumiin ylle.
– Katsohan, hän selitti, – ajattelen ihmisaivoja alunperin tyhjänä ullakkona, joka sinun on täytettävä valitsemillasi kalusteilla. Typerys täyttää sen kaikella mitään eteen tulee, jolloin hyödyllinen tieto ei mahdu sisään, tai ainakaan sitä ei löydä kaiken muun seasta. Taitava työmies puolestaan miettii todella tarkkaan, mitä hän aivoullakolleen ottaa. Hänellä on ainoastaan ne työkalut, jotka hänen työssään voivat olla avuksi, mutta näitä hänellä on suuri määrä ja mitä täydellisimmässä järjestyksessä. On virheellistä kuvitella, että pienessä huoneessa on joustavat seinät, joita venyttää rajatta. Voit olla varma, että tulee aika, jolloin jokainen tiedonmuru syrjäyttää toisen, jonka aiemmin tiesit. Siksi on äärimmäisen tärkeää, ettei läsnä ole hyödyttömiä faktoja viemässä tilaa hyödyllisiltä.
No on totta, että uskon tämän maan seuraavan vaarallista kehityssuuntausta, kun se sallii hallinnollisten toimintojen keskittämisen liian suurissa määrin. Vastustan sitä — joissain tapauksissa taistelu on melko epätoivoinen. Mutta saavuttaakseen minkäänlaista menestystä, on varsin selvää, että liittovaltion hallinto ei voi välttää tai paeta vastuita, joista ihmisjoukot vakaasti uskovat, että niihin ryhtyminen kuuluu sille. Maamme poliittiset prosessit ovat sellaisia, että jos järjellä hallintaa ei käytetä tässä ponnistuksessa, niin me menetämme kaiken — jopa mahdolliseen ja äärimmäiseen perustuslain muutokseen saakka. Tätä tarkoitan jatkuvalla vaateellani "maltista" hallinnossa.