Examples of using "Whenever" in a sentence and their finnish translations:
- Tule ihan milloin vaan.
- Tule milloin tahansa.
Tule koska haluat.
Tulkaa, kun haluatte.
- Jos on jotain sellaista, mitä et tiedä, voit aina kysyä minulta.
- Kysy minulta, jos on jotain sellaista, mitä et tiedä.
Kun nousen, minua pyörryttää.
Tomi lukee romaaneja aina kuin hänellä on aikaa.
Koska tahansa tulet, olet aina tervetullut.
Kun tulet, pelaan go:ta kanssasi.
Aina kun hän suuttuu, hän käyttää karkeaa kieltä.
Miksi häntä alkaa aina nukuttaa kun hän alkaa opiskella?
Koira piiloutui sängyn alla joka kerran kun salama välähti.
- Haluan olla kanssasi aina kuin vain mahdollista.
- Haluan olla kanssasi milloin vain voin.
Kun löydän jotain, mitä haluan, se on aivan varmasti jotain kallista.
Kirsikan kukat leijailevat maahan aina kun tuuli puhaltaa.
- Tommilla on tapana sanoa »Anteeksi ranskani», kun hän kiroilee.
- Tommilla on tapana sanoa »Undskyld mit franske», kun hän kiroilee.
Toiset tuovat iloisuutta tykönään; toiset lähtiessään.
Muistuta minua äidistäsi milloin sinut tapaankaan.
Miksi häntä alkaa aina nukuttaa kun hän alkaa opiskella?
Aina kun hän tulee tänne, hän tilaa saman annoksen.
Viittaa sarjanumeroon aina kun soitat tekniseen tukeen.
Onpa ärsyttävää… Päätäni alkaa nykyään särkemään aina, kun käytän tietokonetta!
Sinun pitäisi pukea pelastusliivit, milloin menet veneeseen.
- Ystäväni Kei ilmestyy aina heti auttamaan minua, kun olen pulassa.
- Ystäväni Kei ilmestyy aina heti paikalle, kun minulla on ongelmia, ja auttaa minua.
- Tom tykkää olla sinkku, koska hän voi tehdä mitä halua milloin haluaa.
- Tom pitää poikamiehenä olemisesta, koska hän voi tehdä mitä tahansa hän haluaa milloin tahansa hän haluaa.
Kun makaan sängyssä lukemassa kirjaa, nukahdan aivan varmasti.
Aina kun puhun isäni kanssa, tajuan että hänellä on paljon enemmän kokemusta kuin minulla.
Pikkusiskoni harrastus on netissä käytettävien kuvakkeiden suunnittelu ja löytäessään vapaan hetken, hän jakaa kuvakkeita ilmaiseksi omilla nettisivuillaan.
Minun pelkoa ja kunnioitusta herättävä isoäitini oli sellainen kieli-intoilija, että aina kun hän kuuli jonkun kysyvän "Voinko...", hän keskeytti puhujan ja äyskäisi tälle: "En tiedä, voitkohan? Jos et tunne itse itseäsi, miten minä voisin tietää mihin sinä pystyt? Jos haluat pyytää lupaa, sano 'Saisinko...'"