Examples of using "Morir" in a sentence and their finnish translations:
Anna minun kuolla.
Valmistaudu kuolemaan.
Haluan kuolla.
Heidän on kuoltava.
Mieluummin kuolisin.
Anna minun kuolla.
Kuolenko minä?
Kuolisin mieluummin kuin antautuisin.
On aika kuolla.
Tom tahtoi kuolla.
Älä yritä tehdä mitään itsemurhaa!
Mieluummin kuolen kuin antaudun.
Me kaikki tulemme kuolemaan.
Olen valmis kuolemaan.
Kuoleeko Tom?
Meidän kaikkien täytyy kuolla.
Me emme anna sinun kuolla.
Tomi kuoli juuri.
Kuolema pelottaa minua.
Hän kuolee pian.
Kukaan ei elä ikuisesti.
Mieluummin kuolen, kuin teen sen.
Tiedän tulevani kuolemaan.
Et tule kuolemaan täällä.
Hän on kuolemaisillaan.
Hiiri ei halua kuolla.
Mieluummin kuolen kuin antaudun.
Tahdon kuolla Getter Jaanin kanssa.
Tänään on hyvä päivä kuolla.
Rakastan häntä niin paljon, että voisin kuolla.
”Aika kuolla, Tom”, Mari sanoi.
Hän ei pelkää kuolla.
Tänään on hyvä päivä kuolla.
Kuolisin ennemmin kuin tekisin jotain sellaista.
Kuolisin ennemmin kuin heräisin aikaisin joka aamu.
Tom oli nälkäänkuolemisen partaalla.
On surullista tietää että voimme kuolla minä hetkenä tahansa.
Joka elää ilman päämäärää, elää vain kuollakseen.
José sanoo haluavansa kuolla ennen Kolmatta maailmansotaa.
- Sekunnin ajan kuvittelin kuolevani.
- Hetkisen luulin kuolevani.
- Hetken ajan luulin kuolevani.
- Sekunnin ajan luulin kuolevani.
Isänmaanystävät puhuvat aina maansa puolesta kuolemisesta, eivätkä koskaan maansa puolesta tappamisesta.
Puristit on päihitettävä. Kieltä ei saa kahlita perinteiden tyrmään.
Viikkoa ennen kuolemaansa hän muutti testamenttiaan ja jätti koko omaisuutensa koiralleen Pookielle.
Mikäli, Luoja paratkoon, kuolen joskus, olkoon tämä hautakirjoituksenani: musiikki riitti todistamaan hänelle Jumalan olemassaolon.
Aamun sarastaessa siinä makasi pieni parka, kalpeine poskineen ja hymyilevine suineen, seinään nojaten. Hän oli jäätynyt kuoliaaksi vuoden viimeisenä iltana ja uudenvuodenaurinko nousi ja loi loistettaan pienen ruumiin ylle.
Kun kuolomme koittaa, olemme oleva yksin. Kaikesta maallisesta omaisuudesta eroamme. Maalliset ystävät — jotka kiintyivät meihin asemamme, varakkuutemme tai sosiaalisten ominaisuukksiemme takia — jättävät meidät astuessamme pimeään laaksoon. Meihin vahvemmin kiintyneet — sukumme, rakkaamme, lapsemme, veljemme, siskomme ja myös aivan yhtä rakkaat, joihin olemme ystävystyneet Vapahtajan kautta — heistä on meidän eroavan. Kaikki eivät meitä hylkää. On yksi joka ”on veljeä läheisempi” — yksi, joka rakastaa omiaan maailmassa, rakastaa loppuun asti.