Translation of "Rouva" in German

Hyvää päivää, rouva.

Guten Tag, gnädige Frau!

Rouva Bakerin käsilaukku varastettiin.

Frau Bäcker wurde die Handtasche gestohlen.

- Kyllä, rouva.
- Kyllä, valtiatar.

Ja, Herrin!

Ottaako rouva lisää kahvia?

Möchte die Dame noch etwas Kaffee?

Hyvää päivää, armon rouva.

Guten Tag, gnädige Frau!

Onko rouva Smith englanninopettaja?

Ist Frau Smith Englischlehrerin?

Kuka tämä rouva on?

Wer ist die Frau da?

»Kiitos!» »Olkaa hyvä, rouva!»

- „Danke!“ — „Nichts zu danken, gnädige Frau!“
- „Danke!“ — „Nichts zu danken, werte Dame!“

Rouva Woods oli erinomainen ruoanlaittaja.

Frau Wood war eine hervorragende Köchin.

Rouva oli laiha ja kumaraselkäinen.

Die Frau war dürr und gebeugt.

- Hyvää päivää, rouva Poppanen. Mitä teille kuuluu?
- Hyvää huomenta, rouva Poppanen. Mitä teille kuuluu?

Guten Morgen, Frau Poppins! Wie geht es Ihnen?

Rouva Smith pyysi minua menemään keskustaan.

Frau Schmidt bat mich, in die Stadt zu gehen.

Herra ja Rouva Smith sopivat hyvin yhteen.

Herr und Frau Schmidt passen gut zueinander.

Vanha rouva asui kolmen huoneen asunnossa yksinään.

Die alte Frau lebte alleine in einer Dreizimmerwohnung.

Rouva Glück ja Yuki haluavat lähteä ostoksille.

Frau Glück und Yuki wollen ein Einkaufsbummel machen.

Rouva Woods oli todella hyvä laittamaan ruokaa.

- Frau Wood war eine sehr gute Köchin.
- Frau Wood war sehr erfahren beim Kochen.

Rouva Smith pitää itsensä kiireisenä osallistumalla aktiivisesti vapaaehtoistyöhön.

Frau Smith beschäftigt sich aktiv mit ehrenamtlicher Arbeit.

Joka viikko rouva Tanaka säästää vähän rahaa pahan päivän varalle.

Jede Woche legt Frau Tanaka ein bisschen Geld auf die hohe Kante.

- Kuka tuo vanha nainen on?
- Kuka tuo vanha rouva on?

Wer ist diese alte Frau?

Kissa oli talon herra ja kana rouva ja he puhuivat aina ”meistä ja maailmasta”, sillä he uskoivat olevansa puolikas, ja peräti paras puolikas. Ankanpojan mielestä muutakin mieltä asiasta voisi olla, mutta sitä ei kana sietänyt.

Der Kater war der Herr des Hauses, und die Henne war die Herrin, und die beiden sagten stets: „Wir und die Welt“, denn sie wähnten sich die halbe Welt, und auch die bessere Hälfte. Das Entlein meinte, dass andere möglicherweise anderer Meinung diesbezüglich seien, doch die Henne schenkte solchen Zweifeln kein Gehör.